”Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat … kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat.” (Ps. 72:10–11)
Tulevalla viikolla vietämme loppiaista, vanhaa kristillistä juhlaa, jolloin muistellaan itämaan tietäjien vierailua Jeesus-lapsen luona Betlehemissä. Vuoden 2020 vaihteen tähtitaivas toikin nämä tapahtumat mieleen: joulukuun 21. päivänä Saturnus ja Jupiter näkyivät yötaivaalla niin lähekkäin, että ne loistivat kuin yksi tavallista suurempi ja kirkkaampi tähti (tai, olisivat loistaneet, jos taivas ei olisi ollut sadepilvien peitossa sinä yönä). Näiden planeettojen ”kohtaaminen” nähdään yhtä selvästi vain muutaman sadan vuoden välein. Ehkäpä itämaan tietäjien näkemä kirkas tähti oli tällainen? Oli tai ei, Matteus kertoo, että nämä viisaat miehet vaelsivat kirkkaan tähden innoittamina ja johdattamina vaatimattomaan juudealaiseen kylään osoittamaan kunnioitustaan vastasyntyneelle kuninkaalle.
Monet ihmiset lienevät käyneet katsomassa Jeesus-lasta. Evankelistat mainitsevat kuitenkin kaksi ihmisryhmää: Matteus kertoo itämaan tietäjistä (jotka eivät olleet syntyperältään juutalaisia), ja Luukas puolestaan kertoo paimenista (jotka eivät nauttineet sikäläisessä juutalaisessa yhteiskunnassa kovin suurta arvoa). Tämä on tärkeä viesti itsessään: Jeesus on kaikkien ihmisten kuningas, riippumatta siitä, mikä on heidän yhteiskunnallinen asemansa, kansalaisuutensa tai ihonvärinsä. Siksi kristityt pitävät Jeesuksen nimeä esillä – niin lähellä kuin kaukanakin.
Itämaan tietäjät antoivat vastasyntyneelle kuninkaalle kolmenlaisia lahjoja – kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Näiden kolmen lahjan merkitystä ymmärretään joskus niin, että ne edustavat vertauskuvallisesti Kristuksen kuninkuutta, jumalallisuutta ja kärsimystä. Ehkä niin, tai sitten tietäjät yksinkertaisesti kunnioittivat Jeesusta oman varallisuutensa mukaan ja kulttuurilleen sopivalla tavalla. Jospa Taivaan Isä piti samalla Jeesuksen perheestä huolta – Jeesuksen vähävaraisilla vanhemmilla oli varmaan käyttöä näille arvokkaille lahjoille, kun he joutuivat oleskelemaan osan Jeesuksen lapsuudesta maanpaossa Egyptissä (Matt. 2:13–15).
Joulunaika päättyy loppiaiseen. Se on hyvä aika vielä kerran hiljentyä Jeesuksen, kuninkaamme eteen:
”Jeesus, kiitos siitä, että tulit meidän ihmisten kaltaiseksi ja elit meidän ihmisten joukossa. Kiitos siitä, että annoit elämäsi, jotta me ihmiset saisimme elämän. Sinä olet kuninkaani. Olet antanut minulle erilaisia lahjoja, ja tuon ne nyt sinulle. Pyydän, että juuri alkavana vuonna sinä käyttäisit niitä.”
Chris Pekka Wilde on joensuulainen kielitieteilijä, joka työskentelee Itä-Afrikassa käännöskonsulttina mm. Mikkelin vapaaseurakunnan kannattamana.
Comentarios