Kyllä sen joku korjaa. Joku on siivonnut vessat. Pyydetään joku laulamaan sunnuntain kokoukseen.
Siunattu jaskajokus-kristitty. Noiden jokujen kautta itse taivaan Isä on muuttanut historian kulkua. Heidän nimiään ei mainita historian kirjoissa, mutta taivaan kirjoissa kylläkin. Ilman häntä seurakunnat eivät toimisi. Ilman heitä vieläkin useammat vanhukset jäisivät yksinäisiksi, evankeliumin ilosanoma kertomatta, lähimmäiset huomioimatta. Raamattu nimittää tällaista yhteiskunnan valtavirtaa vastaan kulkevaa toimintaa suolaksi, totuutta säilyttäväksi ja maailmaa muuttavaksi.
Profeetta Eliana myöhemmin tunnetuksi tullut henkilö oli aluksi vain ”eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia” (1 Kun. 17:1). Laupiaana samarialaisena tuntemamme kulkija oli vain ”eräs samarialainen” (Luuk. 10:33). Viimeisellä tuomiollakin esiintyy tuo joidenkin joukko, jotka kärsivät muistinmenetyksestä, kun he saivat ylimmältä tuomarilta kiitokset. ”Milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut…?” (Matt. 25:37). Heidän motiivinaan ei ollut kiitoksen tai palkkion saaminen, vaan Kristuksen palvelijan mieli oli vallannut heidät.
Länsimaiset yhteiskunnat ovat eriytyneet toiminnoiltaan yhä erikoistuneempiin ammatteihin. Niinpä saamme erilaisiin tarpeisiin rahalla vastinetta. Näin hyvinvointivaltio toimii. Tällä on kuitenkin ongelmallinen puolensa. Vapaaehtoistyöhön on kasvava tarve, mutta tekijöitä usein puuttuu. Voimme kuitata helposti lähimmäisen hädän sillä, että ammattilaisten pitäisi hänestä huolehtia. Roskia ei tarvitse nostella, kun se on siivoojien työtä.
Jos tällainen ajattelu valtaa seurakunnan, olemme joutuneet pois alkuperäisestä mallista. Emme ole virkamieslaitos, jossa hankimme rahalla hengellisiä palveluja. Sen sijaan kaikkia kristittyjä kutsutaan palvelemaan omalla paikallaan.
Tunnustuksen antaminen niille, jotka palvelevat, on oikein. Kenenkään ei tule näännyttää itseään liialla touhuamisella. Kuitenkin Taivaallisen Isän johdatuksessa meitä kutsutaan seuraamaan Kristusta, joka on esimerkki palvelijasta. Se tarkoittaa toinen toistemme palvelemista. Nyt, kun yhä kovemmat arvot ovat vallanneet Suomeakin, seurakunta voi loistaa kirkkaana ja jälleen kerran kulkea vastavirtaan – ja samalla muuttaa historiaa.
Manu Rantanen
Comments